Ehdin jo olemaan useamman päivän syvässä depiksessä, kun kukaan Hurstin suvusta ei ollut lähestynyt. Mutta voi iloa ja riemua, kun kohtasimme Piazza de Cimatorilla (sama tori, mistä saa kojusta hyvää bollitoa).
Siinä se hoippu luokseni ja pummasi tupakkia. Tottakai tarjosin, kun hän vielä kaivoi pusakkansa sisältä näytille mitalin. Mitali oli tullut palomiehenä toimimisesta ja jostain sankariteosta. Hän sai hyvän mielen ja sikarin ja minä sain kättelystä tod.näk. syyhyn :)
Näytä suurempi kartta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti