Al Monte, mutta hiki valuu

Heti kun aurinko paistaa on mukavan lämmin. Siispä oiva hetki lähteä kävelylle ylämäkeen. Siis ei mikään loiva nyppylä, vaan todellista kaltevuutta.

Tällä kertaa portaikkoa pitkin ja se oli biiiiig mistake! Kualema alkoi jo koputella piiloläskin olkapäätä, kun vesi pakeni pois tästä tuorekurkusta.

Ystävällisesti kerroin kahdelle suomalaisrouvalle, mitä aidatulla alueella olevat kissahäkit olivat. Siitä tulee aina niin mukavat hämmästyneet ilmeet, kun joku suameksi viitsii vastata :)

San Miniato al Monten luostari on yksi upeimmista paikoista täällä kylässä. Siihen ei vaan jaksa kyllästyä ja joka kerta siellä on must käydä ja yleensä vielä HELLEPÄIVÄNÄ!

Paluumatka sujuukin sitten aina paremmin, sillä alamäki rules. Jäin matkalla juttelemeen yhden maalarin kannssa. Hän ikuisti kaupunkia suteineen. Vesisade ja tuuli on kuulemma aavistuksen hankaloittanut työskentelyä. Kuulemma kolme päivää menee vielä ennenkuin taulu on valmis.